Näin kulutan aikaa

Kai sitä pitäisi nyt vaan oikeasti sisäistää se pikkuasioista nauttiminen. Tuntuu vaan niin hölmöltä hakea onnellisuutta sukkakaupasta tai salmiakista, mutta tottahan se on, että viimeviikolla yhtäkkiä sukkakaupassa ymmärsin, että kaikki on hyvin ja ostin viidet pehmeät ja ihanan pastelliväriset sukat. Tein myös ihanan löydön herkkukaapista viimeviikolla, peränurkkaan oli piilotettu melkein avaamaton tuliaissalmiakkipussi, eihän nää siitä tietenkään tykkää, joten koin tietenkin tarpeelliseksi vähän helpottaa ja syödä muutaman namusen. Siellä se pussi odottaa pahempaa hinkua. Fazer on jo loppunut, mutta jouluksi äiti on luvannut lähettää lisää, sitä odotellessa.

Nyt on tullut ensimmäinen ikävöinti-jakso. Välillä tuntuu, että vaan kulutan aikaa täällä, en oikein tee mitään hyödyllistä, kunhan nyt vaan oon ja möllötän. Mutta ehkä se on vaan yksi osa sitä itsensä etsimistä, että on aikaa miettiä ja selviytyä tilanteista ihan yksin. Enkä kuitenkaan oo yksin, te kaikki ootte 2739 kilometrin ja muutaman hassun lätäkön takana. Lopulta ikävöinti on kuitenkin vaan hieno asia, se osottaa, että mulla on jotain arvokasta mitä kaivata. Ja kun aika rientää tällälailla niin ihan kohta oonkin jo siellä teidän kanssa teetä juomassa ja odottelemassa lumentuloa. 7 ( SEITSEMÄN ) kuukauden päästä. Ei oo kauaa se.