Oivalluksia

Kello on jo liikaa ja väsytääkin kauheesti, mutta mun just viimeistelemä ranskalainen manikyyri ei vielä salli nukkumista. Eilen ostettiin mulle parempi liittymä puhelimeen ja nyt mulla on 500 tekstiviestiä per päivä. Onko edes hullua? Käyttääkö joku mukamas niin paljon tekstiviestejä yhdessä päivässä? Kaikki on nykyään niin isoa ja liioiteltua, mutta kuitenkin lopulta ne pienimmät asiat tekee isot mahdollisiksi ja eikös  ne pienimmät mansikat oo kaikista makeimpia?
Tänään, kun tulin koulusta kotiin, postiluukussa mua odotti mukava ylläri. Mikään ei oo ihanampi tunne, kun saada kirje tai paketti. Tällä kertaa kuoren sisältä löytyi ohjeet onnellisuuteen ja just sopivasti kaksi palaa Fazerin sinistä. Hymyilin, kun oivalsin monta asiaa.

 

1. Oon täällä vaan ja ainoastaan itseäni varten.
2. Mun kuuluu tehdä just niitä asioita joista ite pidän, niitä jotka saa mut hymyilemään ja onnelliseksi.
3. Silloin, kun tekee mieli itkeä, on itkettävä ja muistettava, että mulla on täysi oikeus negatiivisiinkin tunteisiin. Aina ei tarvi hymyillä.
4. Mulla on jäljellä enää hiukan yli 7 kuukautta täällä. Se on mahdottoman vähän ja samalla ikuisuus. Eli tilaisuuksiin on tartuttava ja hypättävä avoimin mielin.

 

 "Vietä ihania päiviä, hengitä hyviä hetkiä, tartu oikeisiin ihmisiin ja älä murehdi"  - Sandra

Kiitos Sandra!