La mia famiglia

Huomenna täsmälleen tähän samaan aikaan ollaan koko suvun voimin vastaanottamassa veljeä Espanjasta. Jännityksellä odotan mitä tapahtuu, tullaanko toimeen ollenkaan vai tuleeko siitä mun paras kaveri täällä, tai jotain siltä väliltä. Kuka tietää, mutta niin paljon oon pelkkää hyvää kuullut, että ihan hyvillä mielin odotottelen. Mulla on täällä siis kaksi veljeä, toinen opiskelee Siennassa ja sen takia ollaan oltu vähän tekemisissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa Biagio oli täällä Cataniassa viettämässä lomaa ja sinä aikana tutustuttiin aika hyvin. Jouluna taas nähdään. Ei muuten mikään pieni joulu tiedossa... Papán suku on pienoinen 30 henkeä ja siihen päälle maman suku. No toivotaan että ruokaa on riittävästi kaikille. Toisen veljen nään tosiaan kasvotusten ensimmäisen kerran huomenna.







Giuli on ihana!

Giulia tarvii ihan oman osionsa. Oon aina halunnut, että mulla olis sisko ja nyt mulla vihdoin on! Giulia on siis mun pikkusisko täällä. Tullaan todella hyvin toimeen ja kun on huono päivä tai ikävä se kuuntelee ja ymmärtää. Tehdään paljon asioita yhdessä ja suurimman osan ajastani täällä vietän Giulin kanssa. Mikään ei oo hauskempaa kun ne illat jolloin mama ja papá on teatterissa ja meidän täytyy kokkailla keskenämme.. Siinä ollaan aika parivalkakko.. Yksi kaunis iltapäivä teki mieli jotain makeaa ja päätettiin kokeilla nutellamoussen tekemistä, eihän se nyt ihan sokerista, voista, munista ja nutellasta muodostu, mutta.. Seuraavana päivänä en mennyt mahakipujen takia kouluun. 



 Kai mun täytyy teille näyttää mikä meitä noin nauratti...





Mamma mia!



Mama on aivan ihana! Iltaisin juodaan teetä yhdessä ja jutellaan puuta heinää. Joskus käydään yhdessä marketissa ja ostetaan koko kauppa tyhjäksi vaan siksi että meillä ei suomessa oo näitä isoja joulukakkuja (yksi kakku painaa KILON ? )  tai nougatia viidellä eri päällysteellä... Joten joka kerta on kuin pieni tutkimusmatka. Kerran sain jopa ilmaista prosciuttoa suloiselta lihatiskimieheltä. Eli toisin sanoen joskus kauppareissut on mun viikon kohokohta.. Mama on ihana. Papán kanssa tullaan hyvin juttuun, mutta meillä on vähän jäänyt alun kielimuuri päälle.. Mutta silti pidän papástakin paljon, ruokapöydässä se vitsailee ja on muutenkin aina tosi mukava ja auttavainen. Ainoa vaan, että kun ollaan kahdestaan vaikka autossa on vähän hiljaista.

Voin siis sanoa, että mua on lykästänyt paremman kerran perheen, koulun ja sijainnin kanssa.